voi että tätä syksyn harmautta ja ankeutta...kun ei missään näy pientäkään pilkahdusta valoa,niin kaikki vastoinkäymiset tuntuu entistäkin suuremmilta ja raskaammilta kohdata...mut ei mitää pahaa jollei jotain hyvääkin...sain tänään kuulla,et valmistuminen on lähempänä kun ikinä pystyin kuvittelemaankaan....=) eli kai tää tästä.....aurinko paistaa p****kasaanki tai jotain....hhmm..Mitja meni aamulla työhaastatteluun...kuulema oli ihan hyvin mennyt...hhmm..outoa...taas vaihteeksi...mun kaveri on espanjassa,tekisi mieli mennä sinne...mut ei kuitenkaa ole nyt toistaiseksi mahdollista..mut kyllä luulisin,että munkin aika koittaa..joo,tämähän on jopa itsensä aivopesua,uskotella,et kaikki kääntyy parhain päin..ainakin siitä voin olla iloinen,että 10anorektisbulimisen vuoden jälkeen,olen ollut kokonaista 3viikkoa "kunnollaan"...ilman turhia entrailuja...mutta kieltämättä juuri nyt on olo,että jos vain mahdollista olisi olla yksin,tyhjentäisin kaapeista kaiken mitä löytyy...voirasiasta ja jauhopussista lähtien...ja ah sitä ihanaa,tajunnan rajamailla olevaa oloa..kun silmät sumenee,kylmää,tärisyttää,sydän hakkaa..........helpottaisi hetkeksi....rakastan syksyä...illat pimenee,tähdet taivaalla...kynttilöitä,leijuvaa musiikkia.....värejä,tuoksuja....mutta silti,aina tähän aikaan vuodesta tulee se kaipaus ja haikeus....toisen viereen...olemaan vain hiljaa.....................................